Vampyyrin suudelma

Joku

Vampire’s Kiss ei ilmestymisaikanaan yleisöjä vakuuttanut, mutta sittemmin leffasta on lukuisien meemien myötäkin tullut todellinen kulttiklassikko. Ilokseni voin todeta, että ihan ansaitusti. Kyseessä on aivan loistava musta komedia jossa on erittäin omituinen ja vinksahtanut tunnelma. Elokuva on täysin uniikki sekoitus kauhua, komediaa ja outoa psykologista draamaa. Elokuvassa Nicolas Cagen esittämä juppimainen pikkupomo nimeltään Peter Loew päätyy tilanteeseen jossa hän alkaa uskoa olevansa vampyyri. Cagen hahmo menee kokoajan elokuvan edetessä syvemmälle omiin harhakuvitelmiinsa. Cage tulkitsee tämän roolin ihan älyttömällä raivolla ja vimmalla. Menisin jopa niin pitkälle, että sanoisin tässä olevan jopa överein Cage-rooli kenties missään leffassa. Leffa tasapainottelee hienosti vakavuuden ja absurdin komedian välillä. Mitään vitsejä ei survota katsojan kurkusta alas sillain “heh heh katsokaa kuinka hauska juttu”, vaan huumori kumpuaa juurikin Cagen täysin ylilyödystä (mutta toimivasta) roolisuorituksesta ja älyttömistä tilanteista joihin tämä vampyyripsykooseissaan päätyy. Ja tätä koko ruljanssia on erittäin viihdyttävää seurata. Katsojille samaistuttavaa hahmoa, Cagen alaisena työskentelevää ja alati tämän oikkujen uhriksi joutuvaa Alvaa esittää Maria Conchita Alonso. Hän on myös oikein hyvä roolissaan. Täytyy silti sanoa, että Vampire’s Kiss on ihan täysin Nic Cagen show. Päähenkilö Peter Loewin rooliin oli kaavailtu myös nimiä kuten Sylvester Stallone, John Travolta ja jopa Arnold Schwartzenegger. Mutta en voisi kuvitella tähän rooliin ketään muuta kuin hämmästyttävällä energialla elokuvan läpi paahtavan Cagen.

Kyseessä on kyllä mainio kulttihelmi jonka kaltaista ei tule toista ihan äkkiseltään vastaan. Vahva suositus mikäli Nicolas Cagen elokuvat maistuu. Mitään varsinaista vampyyrielokuvaa ei kuitenkaan kannata odottaa, tämä on jotain ihan muuta.