Arviot
Jähmeää scifistelyä – luultavasti Zardoz ei Sinustakaan ole hyvä elokuva.
Tässäpä elokuva, jota ei kenellekään täysjärkiselle voi suositella. Leffa sijoittuu vuoteen 2293. Sen kuvaaman maailman äärilaidalla asuvat barbaarimaiset mutantit, joita taivaalla leijuva Zardoz -kivipää komentaa. Kivipää sylkee kidastaan aseita ja valistaa alamaisiaan käyttämään mieluummin tulikeppejä, kuin alapään tykkiä. Eräänä päivänä barbaari nimeltä Zeta [Zed] (Connery) onnistuu hyppäämään kivipään sisään. Sen mukana hän lentää vyöhykkeelle, jossa […]
Camp-huumorin legenda, joten tosissaan ei kannata alkaa katsomaan.
Sean Connery. Mies Bondeista, joka muistetaan myös Kuningas Arthurina ja Indiana Jonesin isänä. Kuinka tuollainen laatu näyttelijä voi hypätä mukaan tällaiseen elokuvaan? Rahat ovat ilmeisesti olleet tiukalla, koska Zardoz on maineensa mukaisesti täyttä roskaa. Juoni (siis nimellinen sellainen) on niin sekava, että selitän siitä vain pääpiirteet: Vuonna 2293, on maailma jakautunut kahtia. Toisella puolella asuvat […]
Vähän hassu leffa. Mutta kannattaa katsoa.
Suoraan sanottuna, tämä elokuva on yksi oudoimmista mitä olen koskaan nähnyt ja silti yksi parhaimpiakin. Vuonna 2293 on kaksi ihmisrotua: Kontrollin alaisuudessa elävät ihmiset ja lisääntymiskyvyttömät kuolemattomat. Taivaasta ilmestyy Zardoz-niminen kivipää joka huutaa barbaareille, jotka ovat tästä valtaväestöstä eli kontrolloiduista vahvimpia ja raaimpia, että “Siitin on paha! Ase on hyvä! Silloin kun käsken, tappakaa!” Kaiken […]
Tasapainottelua tahattoman koomisen hippifuturistisen dystopian ja karmaisevan tarkkaavaisen kuolemattomuusanalyysin välillä.
Ollaan synkeässä (onko muita?) tulevaisuudessa. Joukko etuoikeutettua eliittiä on kätkenyt itsensä Pyörteenä tunnetun laitteen suojiin ja heitä suojelee ja johtaa Tabernaakkeli. Se tekee heistä kuolemattomia ja sen myötä he ovat menettäneet kykynsä nukkua ja myös inhimillisyytensä ja sitä ei oppineisuus korvaa. Rikkomuksista rangaistaan vanhenemisella ja Tabernaakkelin vaikutuspiirissä onkin suuri joukko pysyvään seniliteettiin kirottuja ihmisiä ja […]
Zardoz on laatuscifiä valikoivaan makuun.
Muistan joskus varhaisteininä lukeneeni silloisesta TV-maailmasta arvostelun yhdestä hassusta tieteiselokuvasta, jonka nimi ei tunnu tarkoittavan mitään, jossa puhuttiin hassuja seksuaalisuudesta ja kuolemattomuudesta ja joka ylistettiin maasta taivaisiin. Pitihän se tietysti katsoa vaikka puolenyön jälkeen tulikin, sehän voi olla vaikka mitä pornoa. Elokuvan loputtua nuoren Brutuksen maailma oli peruuttamattomasti muuttunut, paluuta menneeseen ei enää ollut. Näin […]
2
Katselin tätä vähän matkaa lauantai-iltana vaimon kanssa ja totesin, että pitänee katsella joskus virkeämpänä. Sunnuntaiaamuna sitten katselin loput elokuvasta. Runollisesti peitelty tyyli sopikin mainiosti sunnuntaiaamuun.
Jos tätä nyt ei ajattele pelkästään scifi-seikkailuna – joksi elokuvaa ei selvästikään ole tarkoitettu muuten kuin näennäisesti – tulee mieleeni kaksi tulkintatapaa, jotka eivät edes sulje toisiaan pois. Ensinnäkin voidaan ajatella, että elokuvassa luodaan fantastinen maailma, jonka tarkoitus on kuvata hyvinvoivia länsimaita suhteessa hätää kärsivään muuhun maapalloon. Hädänalaisia riistetään ja heidän annetaan kuolla kurjuuteensa ellei suoranaisesti tapeta. Toiseksi nämä länsimaat voidaan nähdä muinaisten ja miksei nykyistenkin jumalten asuinseutuina, joissa paremmat ihmiset saavat pitää kotia kaikelta kurjuudelta suojattuna. Jumaluuksiin viittaa myös kuolemattomuus, joka elokuvassa hyvällä syyllä osoitetaan kammottavaksi asiaintilaksi. Kuolemattomien maahan tunkeutunutta tuhoojahahmoa nimittävät jotkut kuolemattomista vapahtajaksi. Hän toivotaan vapahtavan kuolemattomat loppumattoman elämän piinaavasta tylsyydestä.
Lavasteissa on ollut puuhaa, Sean Connery jaksaa olla juuri niin mahtava kuin vapahtajasta voisi ihmismielin kuvitella, naiset ovat kuin Saaronin liljat ja muutkin maisemat maistuvat minulle.
Elokuvan aluksi sanoin vaimolle, että koitetaan nauraa edes tälle vaikka ei nyt niin naurattaisikaan. Alun väkivaltaisuus ei erityisemmin naurattanut ja katselu siis keskeytyi. Tulipahan silti katseltua. Vapahtajan punakat olkaimet, jotka kai sitten olivatkin panosvöitä, muistuttavat siksi paljon olkaimia, jotka ostin itselleni viime keväänä Latviasta (omani ovat tosin maastonvihreät), että pakkasi aluksi naurattamaan, kun ajattelin itseäni vastaavanlaisessa asussa.