Raato-vainaa! Hauska kuulla sinusta pitkästä aikaa. Toiovottavasti arviosi pääsee pian seulasta läpi. Minulla oli vanhassa Leffatykissä mahdollisuus päästää ehdolle tarjottuja arvosteluja läpi, mutta ei enää tässä uudessa. Sivumennen sanoen toivoisin, että niitä vanhoja arvonimiä (Tähtääjä, Tykittäjä) otettaisiin vähitellen täälläkin taas käyttöön. Ne vähentäisivät sivuston ylläpitoon liittyvää byrokratiaa, ja esimerkiksi Brutus kirjoittaa arvosteluja sitä tahtia, että turha niitä on jokaista erikseen ruveta syynäämään.

Omasta puolestani en ole jaksanut olla kauhean aktiivinen Leffatykissä enkä oikeastaan millään muullakaan verkkosivustolla. Jotenkin minulta on mennyt maku koko Internet-kulttuuriin. Tuntuu, että netti ja erityisesti tällaiset keskustelupalstat saavat ihmisistä – mukaan luettuna minusta itsestäni – pahimmat puolet esiin. Minua myös turhauttaa se, kuinka paljon Internetiä nykyään on pakko käyttää. Suuri osa sellaisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, joka vielä muutama vuosi sitten tapahtui kasvotusten, on siirtynyt verkkoon. On jotenkin paradoksaalista, että viestintäyhteyksien ja logistiikan jatkuvasti parantuessa ihmiset ovat yhä yksinäisempiä. Ehkä se johtuu siitä, että ennen elämän välttämättömät tarpeet oli ennen vanhaan pakko toimittaa ihmisten ilmoilla. Nykyään työt voi tehdä kotona, pankki- ja virastoasiat hoidetaan kotoa käsin, ostokset voi tilata kotiovelle ja jopa ystävienkin kanssa nykyään usein vain pelaillaan Internetin välityksellä sen sijaan että vaivauduttaisiin tapaamaan ihan oikeasti. Inhottavinta on, että niin monet työnantajat ja julkiset toimijat suorastaan pakottavat tähän. Ja sitten ihmetellään, kun syntyvyys laskee ja mielenterveysongelmat lisääntyvät.

Omasta puolestani olen jo pitkään hävennyt sitä melskaamista ja uhoamista, joka varsinkin aiemmin kuului Internet-kulttuuriin ja johon itsekin lähdin mukaan. On jotenkin surkuhupaisaa ajatella, kuinka yksinäiset kynäniskat kyyhöttivät tietokoneidensa äärellä ja esittivät kovaa jätkää. Kaipa se jatkuva provosointi ja pään aukominen oli olevinaan huumoria, mutta minua tosiaankin vain hävettää, kuinka huonosti olen käyttäytynyt. Ja kun usein se vittuilu oli vielä niin pakonomaista, ettei se edes ollut millään lailla hauskaa tai nokkelaa, mutta silti oli pakko päästä urputtamaan muille ihan vain periaatteesta. En sano, etteikö välillä voisi lohkaista jos kielen päällä sattuu olemaan jotain oikein osuvaa, mutta kyllä sitä muidenkin tunteet pitäisi osata ottaa huomioon. En ole erityisen uskonnollinen, mutta synnintunto on viime vuosina ollut vahva.

Hienoa myös, että täällä on ainakin muutama “vanhan kaartin” jäsen vielä läsnä!

Ihan samaa mieltä tuosta internetkulttuurista. Itse olen viime aikoina pohdiskellut tosi paljon puhelimen päivittämistä sellaiseen 2000-luvun alun malliin millä voisi soittaa ja lähettää tekstarin, eikä sitten muuta. Tekosyitä olla tekemättä näin on, etteivät duunit muka hoidu ja yhteydenpito kavereiden kanssa hankaloituu kun ei ole whatsapp-ryhmissä, pankkiasiat vaikeutuisi tuntuvasti jne, mutta oikeastihan noin ei ole. Ehkä kyseiset jutut hankaloituisivat, mutta varmasti elämään pystyisi nykyrytmissäkin ilman älyluuria. Ehkä kesälomalla kokeilen, stikkaan iPhonen kaapin päälle ja otan käyttöön Nokia 3310:n prepaidilla…!

Raato! 😀 Jos ei satu matkassa muuta olemaan kuin älypuhelin, millä sitten naputtelee uusia arvosteluja Leffatykkiin? 😉

Söpö! 💪😁 hahaha, ymmärrän haasteen! Itse olen vielä toistaiseksi arvostelut rustannut läppärillä kuitenkin.

Itse en ole mnoeen vuoteen omistanut älypuhelinta. Luovuin siitä ihan tietoisesti. Olen huomannut, että älypuhelimet usein tekevät ihmisistä huonoa seuraa. He eivät enää keskity muihin ihmisiin tai ylipäätään tee asioita pitkäjänteisesti vaan räpeltävät joka välissä kännykkäänsä. Koska omakaan itsehillintäni ei riittänyt tästä pidättäytymiseen, ajattelin, että olisi itsekästä ja epäkohteliasta jatkaa älypuhelimen käyttöä. Koen sen muutenkin hyvänä asiana. Esimerkiksi ajankuluksi tulee luettua enemmän kirjoja sen sijaan, että vaikkapa juna- ja bussimatkoilla surffailisi netissä.

Tietysti siinä on hankaluutensakin. Nykyään on asiakaspalvelua monella alalla ajettu alas ja korvattu ihmiskohtaamiset internetillä. Esimerkiksi lippuja ei julkisiin liikennevälineisiin tai erilaisiin tapahtumiin ja harrastepaikkoihin välttämättä saa enää käteisellä ollenkaan ostettua, vaan ne pitää hankkia internetistä. Erityisesti julkisten liikennevälineiden kohdalla tämä on mielestäni täysin kohtuutonta. Minullakin on esimerkiksi joskus ollut VR:n kanssa sellainen ongelma, että olin itse myöhässä mutta juna tulikin asemalle vielä myöhemmin. Lippua ei enää voinut ostaa netistä tai automaatista, koska ne kieltäytyvät myymästä lippua sellaiseen vuoroon, jonka lähtöaika on jo mennyt. Toisaalta lippua ei saanut ostettua myöskään junasta, koska VR:n junaliput pitää aina ostaa etukäteen. Matkustin lopulta ilmaiseksi koska rahat eivät kelvanneet.

Omistan ison pöytäkoneen ja hyvin pienen kannettavan tietokoneen. Niillä olen pärjännyt hyvin. Kannettavan tietokoneen saa langattomaan verkkoon, mikä on esimerkiksi matkustellessa kätevää. Nykyään jopa vanhanmallisissa kännyköissä on jonkinmoinen verkkoselain, niin silläkin pystyy hätätilanteessa tekemään yksinkertaisia Google-hakuja ja tarkistamaan esimerkiksi kauppojen aukioloaikoja. Joskus tulee myös soiteltua älypuhelimen omistaville sukulaisille ja tuttaville, jos pitää kiireesti saada internetistä jokin sellainen tieto, jota rupukännykän selain ei suostu näyttämään. Yleisimmin olen kysellyt Turun lähiliikenteen aikatauluja tai pyytänyt ostamaan junalipun ja lähettämään sen sähköpostiin. Tämä jälkimmäinen on varmaankin myös hieman rasittava piirre, vaikka olenkin toki pyrkinyt maksamaan velat takaisin.

Tällä hetkellä minulla periaatteessa muuten on käytössäni älypuhelin. Kyseessä on Microsoft Lumia noin kymmenen vuoden takaa. Oma Nokiani meni rikki, ja sain sukulaiselta vanhan arkistokännykän. Siinä eivät toimi oikeastaan mitkään sovellukset, eivätkä edes kaikki verkkosivut, joten käytännössä se on älypuhelin vain ulkonäöltään.

Ikävähän tuo tilanne on. Itse olen yleensä muuttanut jonkin vanhan läppärin tukemaan toisen alueen levyjä, kun DVD-soittimien kanssa on enemmän säätämistä (pitää tietää mallikohtaisia näppäinsarjoja jne.).

Oletko hakenut verkosta apua soittimen nimellä + sanoilla factory reset tai hard reset?

Koska kyseessä on soittimenkin tapauksessa eränlainen tietokone, tilanne ehkä laukeaisi avaamalla laitteen kotelo (muista irrottaa virtajohto ensin). Sisuksissa on tod. näk. yksi pieni paristo, jonka irrottaminen paikoiltaan vaikka 2 min ajaksi saattaisi auttaa (ts. pieni virta, jonka on tarkoitus pitää tiettyjä asioita, kuten kellonaikaa laitteen muistissa, katkeaa). Jos pelkkä pariston irrottaminen ei auta, kokeilisin seuraavaksi nollata laitetta poistamalla paikoiltaan jumpperiksi nimitetyn pikku osan niin ikään pariksi minuutiksi. Youtubesta saattaa löytyä videoita, joista käy ilmi, miten soitin kannattaa purkaa ja mistä mitäkin asiaa sen sisältä voi etsiä.

Olen tosiaan yrittänyt etsiä neuvoa kuinka voisin resetoida soittimen. Tälle laitteelle ei tunnu kyllä löytyvän ohjeita siihen, kuinka voisin tässä tilanteessa resetoida soittimen.

Minä voin vielä selvittää, voisiko osia irroittamalla tehdä mitään merkittävää. Ei kai tässä ole mitään menetettävääkään.

Boteista ja ostetuista tykkäyksistä mieleen tuli mieleeni amerikkalainen hevibändi Threatin. Muutamia vuosia sitten yhtye saavutti pienimuotoista surullisenkuuluisuutta tehtyään Euroopan-kiertueen, jota kukaan ei saapunut katsomaan.

Orkesterin nokkamies Jered Eames oli luonut Internetiin kokonaisen pienoistodellisuuden, jonka keskiössä oli hänen oma bändinsä. Oli somekanavia, joille oli maksettu kymmeniä tuhansia seuraajia. YouTube-videoita, joihin ohjattiin liikennettä katsojamäärien kasvattamiseksi. Levy-yhtiön ja managerifirman nettisivuja, rocklehtiä ja niiden myöntämiä palkintoja. Kun nettiin tuli tieto konserttiekiertueesta, sadat Facebook-käyttäjät intoilivat asiasta ja ilmoittivat saapuvansa paikalle. Ketään ei tietenkään oikeasti kiinnostanut, mutta se selvisi vasta kantapään kautta. Ikävintä jupakassa oli, että Eamesin taustayhtye oli huijauksesta tietämätön ja joutui mm. itse maksamaan omat matkansa ja ruokansa, kun luvattuja palkkioita ei sitten maksettukaan.

Kaipa sitä on yllättävän helppo vajota tuollaiseen valetodellisuuden kuplaan, jossa ei enää itsekään tiedä, mikä on todellista ja mikä ei. Sehän tässä on jo viimeisen vuosikymmenen aikana nähty, ettei Internet-innostus useinkaan realisoidu tosimaailman suosioksi. Kaikenlaisia protesteja ja yleislakkoja on somessa masinoitu ja tykkäyksiä on tullut sadoin tuhansin, mutta tosiasiassa niihin on osallistunut vain kourallinen ihmisiä. Harvemmin someilmiöitä on myöskään kyetty kovin tehokkaasti tuotteistamaan, ja jos onkin, suosio jää lyhytaikaiseksi.

On oikeastaan aika surullista, kuinka monen ihmisen elämä pyörii Internet-huomion ja siitä kumpuavien ilon ja innostuksen piikkien ympärillä. Pahimmassa tapauksessa ei tosielämän asioitakaan tehdä kuin siksi, että niitä voisi sitten mainostaa netissä. Paljon mukavampaa on tavata ihan oikeita ihmisiä ja käydä oikeissa paikoissa. Internet voi siinä ohessa sitten olla työkalu, jonka avulla etsitään sopivia ihmisiä ja paikkoja tai järjestetään käytännön puolta.

Brutus: kukaan ei luultavasti uskalla sanoa mitään.

Tänään, tai eilen koska päivä vaihtu tossa tunti sitten, näin ratikassa intialaisen (?) miehen joka näytti ihan Jeff Goldblumilta, kiharoineen ja laseineen päivineen. Kuukausi sitten olin varma että näin Maggie Smithin, en tosin tiedä miksi hän olisi yksinään tamperelaisessa ratikassa aamulla…

Käsite Hollywood-leffa on tässä vähän lavea, mutta heittelen esimerkkejä amerikkalaiselokuvista, jotka eivät ole “vain” indie-tuotantoja ja pyrkivät kuvaamaan tiettyjä asioita vähän monimutkaisemman kuvion kautta kuin absoluuttinen hyvä vs. absoluuttinen paha. Sota-aiheesta: Paramountin tuottama Catch-22 (1971). Rahamaailmasta: Suhteita (1981) ja Paramountin The Big Short (2015). Alan J. Pakulan tuotannosta voisi löytyä jotain myös esim. politiikkaan liittyen.

Big Short tuli kans mieleen, mut en viittiny mainita sitä kun en oo nähny sitä vielä.

Mua ei aihe kiinnosta, oon halunnu nähdä vaan Christian Balen takia 😀

Samaa minunkin puolestani, näin tyylikkäästi myöhässä toivottaen.

Hyvää kinkku-/kalkkuna-/seitan-/tms. -juhla-aikaa myös omasta puolestani.

Trump on kyllä itse turmellut ne Yhdysvaltain suhteet Eurooppaan avoimesti Putinia tukevilla lausunnoillaan ja kyseenalaistamalla kaiken puolustusyhteistyösopimuksista Yhdysvaltojen vakiintuneeseen asemaan vapaan maailman johtajana. Noin avoimen autoritäärisiä ja fasistisia rakenteita ihannoivan miehen ei voi olettaakaan auttavan tosipaikan tullen, kun ei mikään Euroopan maa hänelle merkitse sellaisenaan yhtään mitään. Jotkut mineraalisopimukset ja kehitysmaiden muuttaminen siirtokunniksi kylläkin.

Totta, Yhdysvaltojen halu siirtää huomio pois Euroopasta Tyynellemerelle on tuttua ihan demokraattipresidenttienkin ajoilta. Biden aikoi tehdä näin ennen pitkää. Myös Kamala mikäli olisi presidentiksi valittu. Obamakin vähätteli Itä-Ukrainan sotaa ja Krimin valtausta toteamalla että Ukraina kuuluu Venäjän vaikutuspiiriin. Jenkkeihin ei ole koskaan voinut luottaa täydestä, saati kaveerata heidän kanssaan. Paras vaihtoehto on aina ollut olla hyvissä väleissä jenkkien kanssa ja pitää ne riittävän sitoutuneina kauppa- ja puolustusyhteistyökumppaneina, että Venäjän vaikutusvalta Euroopassa ei pääse kasvamaan. Sehän olisi Yhdysvaltojenkin etujen vastaista, mutta MAGA-republikaaniosasto ei tätä tunnu tajuavan.

Mutta jossain kohtaa tulee se seinä vastaan, että on pakko seistä omilla jaloillaan ja ennen kaikkea puolustautua kun länsimaiden yhteiset demokraattiset arvot ovat vaakalaudalla. Trump on toistuvasti heikentänyt Yhdysvaltain instituutioita ja demokratiaa yllyttämällä kannattajiaan kapinaan sekä ennen kaikkea poliittisilla virkanimityksillä, joiden on tarkoitus toimia hänen kumileimasiminaan jo ihan korkeinta oikeutta myöten. Trump on myös niin lapsellisen kostonhimoinen, että ei suostu hautaamaan sotakirveitä tai myöntämään tappioita missään tilanteessa vaikka hävisikin vaalit neljä vuotta sitten täysin demokraattisesti. Nyt hän on toisella kaudellaan todistanut sen, että millään muulla ei ole väliä kuin härskillä omaneduntavoittelulla ja vihjailee jo kolmannesta kaudesta perustuslain vastaisesti.

Mitä tulee Putiniin, niin Kremlin propagandakoneisto on jatkuvasti heikentämässä NATO- ja EU-maiden yhtenäisyyttä lokakampanjoillaan ja trollitehtaillaan. Ukrainassa, ja tätä ennen Georgiassa, Syyriassa ja Tsetseniassa sotarikoksia tehneen maan kanssa ei yksinkertaisesti voi neuvotella, koska kaikki mitä siellä päässä tapahtuu on puhtaasti autoritääristä ja demokratianvastaista. Siksi myös Trumpin valinta on vain ja ainoastaan Kremlin etu, koska valkoisessa talossa toistetaan lähes sanasta sanaan kaikkea mitä Kremlin valeuutisverkostokin. Huomionarvoista Trumpissa diktaattorien saappaiden nuolemisen lisäksi on se, että yksikään Suomen johtavista turpo-asiantuntijoista ei ole tähän mennessä ollut missään oikeassa hänen suhteen. Siellä puhutaan koko ajan jostain 4D-shakista ja Trumpille ominaisesta retoriikasta, jonka on tarkoitus saada muutoksen tuulet puhaltamaan ja pörssit heilahtamaan. Mutta tähän mennessä lähes kaikki pahimmat teoriat Trumpista ovat käyneet toteen ja Trumpin tavoite rauhaan Ukrainassa on vain pelkkä tie kestämättömään välirauhaan, joka on vaarassa leimautua uudestaan sodaksi. Jos Venäjän annetaan saada osittain haluamansa Ukrainassa, se tulee jossain vaiheessa takaisin vaatimaan lisää.

Ukraina oli vielä Janukovichin aikana Venäjän talutusnuorassa oleva, korruptoitunut ja erimielisyyksien kahtia repimä maa, mutta sen jälkeen maa oli alkanut ottamaan edistysaskelia kohti demokraattisempaa mallia ja se oli Putinille viimeinen pisara. EU ja Yhdysvallat ovat molemmat syypäitä siihen, etteivät puuttuneet riittävän ajoissa peliin, olkoonkin että Ukraina ei maana tehnyt samaa kuin Baltian maat, eli kirjoittaneet uutta perustuslakia jonka venäjänkielinen väestö joko hyväksyy tai poistuu maasta. Jotta Putin saa haluamansa läpi Ukrainassa, siitä on tultava Valko-Venäjän kaltainen nukkevaltio ja se on myös Suomen kaltaisille reunavaltioille epäedullista, koska näin ollen Putin voi näyttää että hybridivaikuttamisella ja sodanlietsonnalla voi saada haluamansa. Toisin sanoen, myös painostus Itämeren suunnalla alkaa lisääntymään.