- Tämä aihe sisältää 10 vastaukset, 4 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 2 viikkoa, 5 päivää sitten
toimesta.
-
Artikkelit
-
-
Keskustelua kaikenlaisista mielenkiintoisista ja muuten vain mielekkäistä youtube-kanavista. Ketju on tuttu myös vanhalta foorumilta.
Tässä on tullut pari viikkoa opiskeltua sellaista kanavaa kuin “Charisma on Command”, jossa käsitellään ilmaisu- ja esiintymistaitoa. Itsellä on aina ollut sosiaalisten tilanteiden kanssa vaikeaa, ja noiden videoiden selkeä ja looginen lähestymistapa on auttanut valtavasti näiden asioiden kanssa. Ennen sosiaalinen kanssakäyminen tuntui ihan kaoottiselta, mutta nyt kun niitä ymmärtää paremmin, niin homma on hanskassa ja tietyt fobiat selätetty.
Otetaas muutama hyvä opetus mitä noista on jäänyt käteen:
1. Noloissa tilanteissa kiusallisinta ei yleensä ole itse tilanne vaan oma reaktio. Ei siis missään nimessä kannata pelätä näitä tai koettaa aktiivisesti vältellä tai piilotella ihmisiltä, vaan opetella reagoimaan niihin tilanteisiin oikein esimerkiksi huumorilla tai vetämällä häpeämättömästi vaan tonnin seteli -ilmeellä kuin mitään ei olisi koskaan käynytkään.
2. Kun ihmiset puhuu itsevarmasta käyttäytymisestä, sillä yleensä tarkoitetaan rentoa ja rauhallista käytöstä. Ajattele vaikka miten toimit, kävelet, seisot ja istut kotona tai jutustelet vapautuneemmin lähimpien kavereiden kanssa ilman stressiä tai kiirettä niin siinä on se itsevarma olemus.
3. Ilmeet ja eleet vaikuttaa yleisilmapiiriin ja mielialoihin eikä vain toisin päin. Tähän liittyy ns. peilisääntö, eli ihmiset tykkää siitä kun itse toistaa niiden ilmeitä ja sama toisin päin, hymyileminen on siksi kaikista tärkein ilme mitä ihmisellä on. Keskusteluja on helppo aloittaa tuntemattomienkin kanssa aloittamalla positiivisesta ja rennon itsevarmasta vibestä ihan ilmetasolla. Itse olen opetellut vielä siihen, että pidän toisella suupielellä monesti valmiiksi pientä virnettä niin että saan koska tahansa vedettyä kokonaisen hymyn äkkiä.
4. Kädet täytyy pitää keskusteltaessa näkyvillä, koska käsien piilottelu tulkitaan yleensä niin että sinä salaat jotain ja olet vilpillinen. Tästä syystä Donald Trump esimerkiksi heiluttelee aina puhuessaan käsiään. Käsiä voi käyttää myös puhutun asian demonstrointiin ja eläytymiseen. Kaikenlainen kiemurtelu ja turha ujostelu tulkitaan kanssa vilpilliseksi, joten suora puhe on siksi yleensä paras ratkaisu käytännössä. Rehellisyys kiusallisissa ja ikävissäkin asioissa nähdään erittäin positiivisena piirteenä ja merkkinä vahvasta itsetunnosta.
5. Katsekontakti on välttämätön, isommassa porukassa pätee ns. kolmen sekunnin sääntö, eli keskusteltaessa täytyy ottaa kolmen sekunnin mittainen katsekontakti vuorotellen jokaiseen, jotta nämä tuntee olevansa mukana keskustelussa, ym.
6. Normaalissa keskustelussa vältä kysymyksiä, joihin voi vastata kyllä tai ei. Vastatessa vältä alle viiden sanan vastauksia, sellaiset tulkitaan merkiksi siitä ettei sinua kiinnosta yhtään.
Näitä on vaikka kuinka paljon, mutta yllä mainituilla nyrkkisäännöillä saa jo parannuksia aikaiseksi sosiaaliseen kanssakäymiseen vaikka kuinka paljon. On henkilökohtaisesti tullut koetettua ja nämä oikeasti toimii.
-
Tuosta katsekontaktista tarvii sanoa, että olen katsellut tv:stä ihmisten katsekontakteja eikä se vaikuttaisi tuntuvan välttämättömyydeltä Suomessa sen enempää kuin muuallakaan.
Youtubesta katselin joku aika sitten eri kielten eroista ja samankaltaisuuksista kertovia lyhyitä ohjelmia, esim. ymmärtävätkö suomalainen ja virolainen toisiaan, tai ymmärtävätkö eri maitten saksanpuhujat luxemburgin tai jiddishin kieltä, tai mitä yhdistää ja erottaa englannin ja ranskan sanastoja jne. Aika paljon ohjelmia on tehnyt Paul, joka taisi olla Kanadasta. Yhdessä ohjelmassa hän esitteli puolan kieliopin parissakymmenessä minuutissa, aika sujuvasti siis. Jännä oli myös kuunnella romanian kielen sanaston yhteyksistä latinaan ja muihin romaanisiin kieliin.
Ne on semmosia toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, mutta joskus on hetkiä, että odotan vaimoa vaikka katselemaan jotain elokuvaa, niin katselen sitten tuommoisia. Viikonloppuna meidän piti lähteä kuntoilemaan syönnin jälkeen. Vaimolla taas kesti aikansa, joten aloin katsella australialaista sotaelokuvaa Areenasta. Kun se kahden tunnin elokuva oli lopuillaan, vaimo sitten ilmestyi olohuoneeseen ja kysyi, että milloin minulla olisi aikaa lähteä sinne kuntoiluun. Hän ei ollut tullut häiritsemään, kun ajatteli minun haluavan katsella elokuvaa ja minä olin katsellut elokuvaa, kun olin odotellut vaimoa. Joskus luin japanilaisesta pariskunnasta, joka oli vuosikymmenet käynyt jossain heille tutuksi tulleessa lomapaikassa, kunnes kummallekin oli paljastunut, että kumpikin oli luullut puolisonsa haluavan käydä siellä, vaikka tosiasiassa kumpikaan ei ollut erityisemmin kiinnostunut koko paikasta.
-
Parhaasta en tiedä mut olen kattellu viime aikoina sellasta ku Girl with the dogs. Siinä nuori likka siis trimmaa koiria. Ei mitään ihmeellistä mut silti niitä on tullu katsottua koko kesä, jotenkin mielenkiintoista vaikka ei ikinä uskoisi. Tytön persoona ja vaihtuvat koirat on vain niin kivaa katsottavaa hetkiin kun ei keksi mitä tekisi. Ja koirat on aina ihania! 🙂
-
Tuli tuosta dbgirlin mainitsemasta eläinkanavasta mieleen Michael Jamisonin kanava. Kaveri on rikas eteläafrikkalainen, joka pitää ilokseen kaikenlaisille sirkuksesta ym. toiminnasta pelastetuille eläimille omistettua taloa ja niillä videoilla mies kerää vähän ylimääräistä näkyvyyttä ja rahaa sen toiminnan ylläpitoon. Jamisonin videoiden päätähtiä on kaksi pentuina pelastettua tiikeriä, joita ei tietenkään ole voinut vankeudessa eläneinä palauttaa luontoon.
Näiden videoiden parissa on tullut päästeltyä paljon hyöryjä.
-
Viime keväästä asti on tullut seurattua tällaista kanavaa kuin “Ushanka Show”, jossa eläkeikäinen ukrainalainen kaveri kertoo kaikenlaisia ruohonjuuritason faktoja ja tarinoita elämästä Neuvostoliitossa. Se on äärimmäisen kiehtovaa settiä ihan jo siksikin, että suunnitelmatalous toimi meikäläiseen järjestelmään verrattuna täysin nurinkurisesti. Sosialismissa oli kaikenlaisia aivan naurettavia ja surrialistisia tilanteita, joita ulkopuolisen on mahdotonta kuvitellakaan.
Yhdessä videossaan kaveri kertoo “nakrutskasta”, jolle ei varsinaisesti ole mitään kunnollista käännöstä. Neuvostoliitossa oli kirjanpidot tyypillisesti täysin sekaisin, tavaraa tuotettiin aivan miten sattuu ja jakelukin oli täyttä kaaosta. Tyypillisesti kauppojen hyllyillä oli vaikka kuinka paljon joutavaa ja käyttökelvotonta tavaraa, jota kukaan ei koskaan halunnut ostaa.
Ongelma koetettiin ratkaista nakrutskalla, eli aina kun kävi kaupassa ostamassa jotain oikeasti tarpeellista, joutui samalla ostamaan kylkiäisenä tätä joutavaa krääsää eli nakrutskaa. Pienempikin kaupustelu Neuvostoliitossa oli kertoman mukaan kamala kokemus, kun elintaso oli muutenkin huono ja ruoka arvossaan, ja sitten pakotettiin ostamaan kaikkea ylimääräistäkin.
Erään kerran yksi miehen tuntema perhe tilasi lapsille ja vanhemmille pari lehteä ja joutui tilaamaan ainakin viisi pravdaa nakrutskana. Perhe sopi naapureiden ja postinjakajan kanssa, että nämä saavat pitää ne ylimääräiset roskalehdet vaikka sytyke- ja vessapaperina.
-
Youtuben pahamaineisen sattumanvarainen algoritmi heitti kerrankin huikean hienon löydön. Tim Fletcher -nimisen psykologisten juttujen parissa työskentelevän kaverin kanava käsittelee lapsuusajan traumoja, ja miekkonen on pistänyt sinne kymmenien videoiden edestä luentoja ja esitelmiä aiheesta kasvatuspsykologian ym. näkökulmasta selkeän kansankielisesti esitettynä. Aivan huikean opettavaista settiä, ja tällaisen kuunteleminen auttaa vähän ymmärtämään ihmisten perimmäisiä ahdistuksen aiheita.
Yksi juttu mitä olen noista oppinut, että valitettavan usein vanhempien kämmäilystä voi seurata lapsille elinikäiset traumat vaikkei kotona viinaa vedettäisikään. Pelkästä välinpitämättömästä asenteesta voi seurata vaikka minkälaisia traumoja, kun lapsi kokee ettei tule rakastetuksi omana itsenään. Näistä tuli ensimmäisenä mieleen joku Mike Tyson, joka vanhemmiten ymmärsi seksiaddiktionsa johtuvan äitinsä hyljeksimäksi tulemisesta lapsena. Tony Halme oli kanssa oikea “poster boy” lapsuuden traumoille: mies ei kyennyt eläesssään edes muodostamaan rehellisiä ihmissuhteita varsinkaan naisten kanssa, sisäistä turvattomuutta kompensoitiin huumeilla ja steroideilla, ym.
-
Eli toisin sanoen, kaikilla on traumoja koska kukaan ei ole täydellinen. Viime vuosina on selittyny kans osa omista ongelmista syistä, joita vanhemmat tekivät joita en ymmärtänyt silloin. Vanhemmat eivät vain voi tehdä kaikkea oikein. Siksi pitäisi yrittää myös olla armollinen vanhemmille, joissakin tapauksissa. Usein vanhemmat ei edes tajua tehneensä virheitä.
-
Juu, no toi onkin että lasten kanssa täytyy aina olla vähän kieli keskellä suutta ettei näitä pääse käymään, vaikka useimmat perusjutut taitaa käydä jo ihan järkeenkin, kuten lasten luottamuksen väärinkäyttäminen, lasten satuttaminen, aggressiivinen ja uhkaava käytös, ym. Muuten pitäisi vähintään ymmärtää puuttua niihin jälkiseuraamuksiin, koska tuollaiset onneksi voidaan yleensä parantaa vielä myöhemminkin.
Ollut vähän vanhemmuus ja lasten kunnollinen kasvatus viime aikoina muutenkin pinnalla, kun perhe- ja kaveripiiriin on lyhyessä ajassa tullut paljon perheenlisäystä. Ehkä jos vielä itsekin innostuis…
-
En malta olla kirjoittamatta vielä erikseen tällaisesta aika valaisevasta jutusta minkä opin noilta luennoilta. Jokainen somea käyttänyt lienee törmännyt tällaisiin kavereihin, jotka on koko ajan jossain tunnekuohun vallassa, draaman keskellä, raivoissaan jostakin, pöyristymässä joka asiasta, lietsomassa jotain maailmanlopun paniikkia ym. muuta vaahtopäistä menoa.
Tämmöinen käytös johtuu ainakin osittain siitä, että tuollaisen voimakkaan tunnekuohun vallassa keho erittää vereen isoja määriä adrenaliinia ja kortisolia, jotka virkistää ja saa olon tuntumaan voimakkaalta ja energiseltä. Nämä on myös erittäin addiktoivia aineita, ja ihmiset vetää tuollaista showta saadakseen kunnon kiksit, puhutaan siis eräänlaisesta henkisestä masturboinnista. Viha ja pelko on tosi addiktoivia tiloja osittain myös siksi, että ne peittää alleen kaikenlaiset muut tuntemukset, myös pahan olon.
Tuollainen addikti ei välttämättä haluakaan korjata mitään tai välitä kuulla järkipuhetta, ainoastaan löytää syyn raivota tai panikoida jostain hyvän fiksin toivossa. Tätä menoa on ollut somessa vaikka kuinka kauan jo.
-
-
Mtggoldfish on asiantuntevaa analysointia maailman suosituimmasta keräilykorttipelistä. Kaveri hoitaa pelistreamia lisäksi. Hän osaa kertoa uusista pelikorteista eli spoilerit – usein tarkasti sekä yksityiskohtaisesti
Livemusaakin ja reivien ystäville State of trance/Group therapy on oikea aarreaitta.
-
Tuli tätä jo vanhassakin tykissä herkuteltua, mutta sellainen kanava kuin The Great War on ainakin omasta mielestä koko tuubin hienoimpia kanavia. Alkuperäisenä ideana tuossa oli kertoa ensimmäisen maailmansodan tapahtumat yksityiskohtaisesti viikko kerrallaan neljän vuoden kuluessa, mutta konseptia on sittemmin jatkettu erilaisilla aiheeseen liittyvillä dokumenteilla ja muilla tarinoilla liittyen aikansa kriiseihin, konflikteihin, merkkihenkilöihin, ym. Tälle on samoilta tekijöiltä olemassa myös toista maailmansotaa ja sotien välivuosia käsittelevä kanava nimeltä World War Two.
Nämä kuitenkin käsittävät lähinnä yhten tietyn näkökulman sodista, eikä niitä kannata ihan kriitikkä aina ottaa sellaisenaan. Ensimmäistä maailmansotaa käsiteltäessä esimerkiksi nousee nimi Franz Conrad von Hötzendorf jatkuvasti esiin negatiivisessa mielessä. Itävallan vaikutusvaltaisimpiin sotilasjohtajiin kuulunut Hötzendorf lobbasi aktiivisesti sotaa Serbiaa vastaan ja oli käynnistämässä tätäkin rytinää. Itse sodassa tulikin mestarin johdolla takkiin niin legendaarisissa määrin, että ukko sai keisarin kuoltua potkut virastaan.
Todellisuudessa aikalaislähteissä Hötzendorfista puhutaan erittäin positiiviseen sävyyn jopa saksalaisten sotilasasiantuntijoiden muistelmissa, joissa toisaalta kerrotaan paljonkin Itävallan armeijan huonosta tilasta ja muista ongelmista liittyen mm. yhteisen kielen puuttumiseen kymmeniä tai jopa satoja etnisyyksiä käsittävässä sekavassa sotaväessä. Hötzendorf on erään todistuksen mukaan jopa itse tunnustanut armeijansa huonon tolan.
Noissa dokumenteissa harvemmin myöskään puhutaan ensimmäistä maailmansotaa edeltäneestä valtiorakenteisiin asti levinneestä serbinationalistisesta radikalismista ja terrorismista, joka käytännösä oikeutti Itävallan sodanjulistuksen. Ja niin poispäin…
Eli tällaisiakaan asioita ei välttämättä voi suoralta kädeltä panna yhden ihmisen syyksi, vaikka siitä varmasti hienon tarinan saisikin aikaiseksi.
-
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.