Kun minä ja poikaystäväni olimme ekaa kertaa tapaamassa hänen sukulaisiaan ja minun piti esitellä itseni, kerroin että (tässä kohtaa olisi poikaystäväni nimi) on minun tyttöystäväni. Tapaus huvittaa meitä edelleen.

Tuo Mies joka luuli vaimoaan hatuksi oli oikein mainio kirja 🙂 Luin sen joskus teininä ja kyllä se hieman avasi silmiä sille miten kaikenlaisia hassuja tai ikäviä vaivoja sitä ihmisillä voikaan olla. Eniten siinä kirjassa tosiaan miellytti se miten lämpimästi hän asiakkaistaan puhui, ei ollenkaan kliinisesti. Torey Haydenista, joka taas kertoo romaaninkaltaisesti asiakkaistaan, huonosti kohdelluista lapsista, pidin aikoinaan myös. Nykyään en voisi hänen kirjojaan lukea, olen liian herkkä lukemaan enää mitään sellaisia kauheuksia mitä nuo lapset ovat joutuneet kestämään. Mutta hän sai nuo lapset ikään kuin eloon niiden “tarinoiden” (jotka olivat tositapauksia) kautta.
Minulla ei ole kasvosokeutta, mutta minunkin on todella vaikea erottaa korealaisia toisistaan (ja myös japanilaisia). Se ilmiö on ihan tosi, on siinä sitten rasismia taustalla tai ei, mutta eri etnisyyksien on vaikea erottaa toista etnisyyttä toisistaan, siitä on kaiketi tutkimuksiakin tehty. Jos pidempään saa tutkiskella naamoja niin kyllä sitten niitä eroavaisuuksia huomaa. Mutta tästä syystä joitain aasialaisia leffoja on minun kovin hankala seurata kun aina hahmoja ei erota toisistaan.

Viimeisin luettu kirjani oli Stephen Kingin Satumaa. Se kertoo teinipojasta, joka törmää apua tarvitsevaan vanhukseen ja joutuu hoitamaan häntä, tai oikeastaan eräästä velvollisuudentunteestaan johtuen haluaa auttaa häntä vaikka mies onkin äksy vanha äijänkäppänä. Sitä tarinaa oli ihan mukava lukea, sitä kesti sellaiset jonkin verran päälle sata sivua. Sitten mentiinkin kaivosta alas satumaailmaan ja kun tämä fantasiaosio alkoi, alkoi alamäki. En suosittele lukemaan jollei ole todella kova King-fani. Fantasia oli melko kliseistä, joskin vanhana kettuna King osaa silti tarpeeksi sujuvasti kirjoittaa että sitä alkaa kiinnostumaan mikä tähän on johtanut ja mitä hahmoille ja niiden maailmalle on käynyt. Toiminnan kuvaus oli yllättävän hyvää, se yllätti koska King osaa pikemminkin kiinnittää huomionsa psykologisiin asioihin ja lätinään. Ja sitä lätinää tässä meinaan riitti! Aina hän on sitä kirjoissaan tehnyt, mutta nyt kyllä jos joskus sitä editointia olisi tarvittu ja rutkasti. Nopeasti tämän luki, taisi mennä vähän päälle viikko ja siinä oli jotain 650 sivua tms. Huomaa että kaikesta negatiivisesta sanomisestani huolimatta hän osaa edelleen kirjoittaa. 2/5

Sarjakuvista viimeisin oli Wes Craigin Kaya. Osa 1. Se kertoo tytöstä nimeltä Kaya ja hänen velipuolestaan, oliko se nyt Jin tai jotain sinnepäin. Heidän kotikylänsä on tuhottu ja he ovat ainoat eloonjääneet. He eivät tule kovin hyvin toimeen keskenään mutta Kaya oli antanut eräälle vanhukselle lupauksen saattaa velipuoli turvaan kylään joka on maan toisella puolella. Ja sinne he ovat matkalla ja matkalla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ikävää. Sellainen melko kevyt seikkailu ikävästä premissistä huolimatta. Tapahtumat ovat hurjia mutta se kerrotaan jotenkin kevyesti. Kiinnitin tähän huomiota kirjaston uutuuksissa sen kannen takia, ja taide tässä olikin parasta. Se oli ilo silmälle, mutta tarinakin oli ihan jees. Tykkäsin kyllä ja odotan jatkoa 🙂 3/5

Tässä toinen pöytäkoneen käyttäjä, olen Brutuksen kanssa samaa mieltä.

Tein Constantine-leffaan kommentin Libre Officessa (kuten aina) ja liittäessäni kommenttia tänne en huomannut tarkistaa miltä se näyttää ja julkaisin sen. Julkaistu kommentti näyttää täällä aika tönköltä ilman ekstra-rivinvälejä, huonosti luettavalta eikä sitä pysty ainakaan tällä hetkellä ainakaan jälkikäteen korjaamaan.

Testing testing

Jee, tää ainakin toimi. Kyllä vähän yllätti kun olin leffatykkiin menossa ja sivusto heitti tänne.