Eilen kuuntelin klassillista musiikkia, mutta en kovin pitkään. Sunnuntaina katselin ja kuuntelin Teemalla esitetyn Kaija Saariahon oopperan Innocence. Kertoo koulusurmasta. En suosittele koulusurmaa, mutta ooppera on ihan mielenkiintoinen, sitä voin suositella. Moniääninen tarina, Sofi Oksasen libretto.
Katselin tuossa äsken sveitsiläisen tuotannon kirgisialaisesta naisenryöstöstä. Elokuvan nimi on Ota kiinni ja juokse. Voisin antaa sille 3½ tähteä, sillä elokuva on hyvin tehty, näyttelijät onnistuvat mainiosti ja sanoma on jyrkkä kuin Kirgisian vuorien rinteet. Kuvataan riipaisevasti sitä ainaista samankaltaisuuden pakkoa, joka meillä Suomessakin vallitsee, joukosta ei saa erottua.
Päästivät minut tänne sisään ja täällä nyt olen. Vanha kun olen, niin ajattelen sillä tavalla, että vanhat on vanhoja, uutta päin elävän mieli.