Tulipa nykäistyä Final Fantasy XV läpi n. kahden vuoden pätkivän pelauksen jälkeen. Aika hyvä peli oli, mutta jostain syystä Square-Enix ei ole saanut magiaa takaisin 12. jälkeen. Perusjuonena on, että prinssi Noctis lähtee toteuttamaan järjestettyä avioliittoaan henkivartijoiden seurassa, mutta matkalle tulee jos jonkinlaista henkilödraamaa ja estettä.

Tarinan iso ongelma on ennen kaikkea eksposition puutteessa. Paljon tietoa ja mutkikkaita käsitteitä on luvassa ja se hankaloittaa tarinaan pääsemistä ja juonen seuraamista. Onneksi Square-Enix kuitenkin osaa tehdä A-luokkaista spektaakkelia ja hienoja yksittäisiä kohtauksia on luvassa enemmän kuin yksi.

Visuaalisesti 15. Final Fantasy on erinomaisen kaunis ja tuo maailman maagisen luonteen ja tekniikan esille. Yön pimeydestä esiin loikkaavat demonit eivät ole pelkkä pelimekaniikka, vaan pelimaailman fakta ja sama pätee Shivan ja Leviathanin kaltaisiin yliluonnollisiin vakiohumuihin ja jälkimmäisistä revitään em. spektaakkelia isosti.

Vaikeustaso on varsin leppoisa pomotappelujen perustuessa enemmän spektaakkeliin kuin mutkikkaaseen pelaamiseen ja muutenkin painotus on ollut miellyttävän matkakertomuksen fiiliksen luomisessa ja siinä ei ole mitään pahaa.

Tulipa nykäistyä Team 17:n julkaisema <I>Blasphemous</I> läpi. Aika rankka peli oli genreen ja en erityisemmin pitänyt pelin kaikista mekaanisista valinnoista niin visuaalisesti se oli silkkaa timanttia. Espanjalainen katolisuus korotetaan pari suuruusluokkaa rankemmaksi ja tarinan ytimenä oleva mieletön katumus ja tuntemattomin syin toimiva Ihme ovat aika ainutlaatuisia elementtejä. Peli itsessään tuntuu katumusmatkalta vaikeustason ollessa säälimätön ja siinä on hyvin vähän varsinaista opastusta siitä minne mennä.